Pullanhimo

Pullantuoksu on meidän perheessä harvinainen vieras. Meillä kokataan joka päivä hartaudella ja rakkaudella, ja vaikka jauhokin pöllyää tuon tuosta, niin perinteistä pullaa syntyy valitettavan harvoin. Lapsuudesta muistan pullataikinan sitkon käsissä, kardemumman kirpeyden niissä salaa suuhuni kadonneissa taikinanmaistiaisissa, sen onnistumisen tunteen kun pullat pöyrivät käsissä sulavasti ja taikinasaumat katosivat.

Eilen sunnuntaina alkoi ihan tosissaan tehdä mieli upottaa kädet kulhoon, ja niinpä meillä nautittiin aamun kotitreenin jälkeen tuoretta aamupullaa ja kylmää maitoa. Vaikkei niistä äidin pullien veroisia tullutkaan, niin hyviä kuitenkin.

 Tässä kahden pullanhimoisen (tai muutaman kahvittelijan) pikkutaikinan ohje:

2,5 dl punaista maitoa

1 pussi kuivahiivaa

Hyppysellinen suolaa 

1 dl sokeria

1 muna

100 sulatettua voita

1 rkl kardemummaa

7-8 dl vehnäjauhoja

 

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää muut aineet ja lopuksi jauhoja vähitellen taikinaa tunnustellen. Jätä taikina mieluummin pehmeäksi kuin kovaksi, sillä pullien pyöritysvaiheessa jauhoja voi vielä lisätä. Anna kohota rauhassa kaksinkertaiseksi, pyöritä sitten pulliksi ja nostata vielä. Meillä näistä saatiin 12 pikkupullaa. Paina reilu nokare voita pullien keskelle ja ripottele sokeria vielä pintaan, voitele munalla.  Paista 225 asteessa kypsiksi. Meillä tykätään hiukan kärventyneistä pullista, jolloin voi ja sokeri karamellisoituvat pinnalle hiukan toffeemaiseksi. 

Millaisia muistoja tai perinteitä teillä liittyy pullanleipomiseen?

Advertisements

Sallittuja nautintoja

On olemassa teetä. Ja sitten on olemassa Teetä. Kun on päässyt monivivahteisen  ja samalla puhtaan teen makuun, on vaikeaa tyytyä perushuoltoaseman tai normikahvilan taskulämpimään veteen ja sekalaiseen valikoimaan markkinoiden halvimpia bulkkiteepusseja. Kotioloissa haluan aina hyvää ja aitoa, sillä se suo minulle nautintoa ja tekee minut onnelliseksi. Sama pätee kahviin – juon mieluummin yhden kupin hyvää kahvia kuin kaksi hätäistä kupillista perustermoskahvia. Olen sen mielestäni ansainnut. 

Teekärpäsen pureman meihin on alunperin tartuttanut rakas ystäväpariskunta, ja tätä puremaa pääsimme puolisoni kanssa hoitamaan tammikuisella Lontoon reissullamme. Fortnum&Masonin teekauppa on sijainnut alkuperäisellä paikallaan Piccadillyllä jo yli 300 vuotta ja on todellinen Mekka teeintoilijoille. Hyllyt pursuavat rakastettuja perusmakuja, sesongin erikoisuuksia sekä lahjapaketteja tarkasti valituin kombinaatioin. Monikerroksisessa kompleksissa on myymälän lisäksi useampi teesalonki ja kahvila, joissa pääsee sammuttamaan äkillisen janon vaikkapa perinteisen iltapäiväteen äärellä. Ja lievä hulluushan siellä iski, kun kilpaa tuoksuttelimme suloisia bergamotteja ja sitruksisia vihreitä. 

  

Tänään teevalikoimamme kasvoi jälleen muutamalla useammalla tulokkaalla, kun Helsingin Annankadun Demmer’s Teehausin kuljetus saapui. Tällä kertaa olimme onnekkaita ja säästimme postimaksuissa, sillä kauppias oli itse matkoilla Varsinais-Suomessa ja toimitus saapui jotakuinkin kotiovellemme. Todellista asiakaspalvelua tämä! Mitäkähän ihanaa sitä tänään maistelisi – vihreää inkivääriä, japaninkirsikkaa vai kenties punaista earl greytä? 

   

 

Tuoreista kahvipavuista puolestaan innoistuin saatuani lahjaksi oikeasti toimivan ja kauniin Zassenhausin kahvimyllyn. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ja kun vielä isojen hypermarkettien papuvalikoima on viime vuosina laajentunut, niin viikottaisten ruokaostosten ohessa voi shoppailla oikeasti hyvää kahvia. No, täytyy myöntää, ettei meidän kahvivarastojamme tarvitse hetkeen täyttää, sillä muutaman viikon takaisilla Helsingin kahvifestivaaleilla lähti tällä kertaa kahvinvärinen mopo käsistä:

  

Ja jos joku nyt erehtyy murehtimaan, että mitä tällainen nautintoainehifistely oikein sitten maksaakaan, niin voin vakuuttaa, ettei näiden tee- ja kahviostosten hinnalla olisi varmaan edes yhtä kunnollista kahden ihmisen baari-iltaa kustannettu.